Suomeen matkustava ulkomaalainen kalastuksen harrastaja tarvitsee lähes aina kaksi erillistä kalastuslupaa ennen kuin vapa saa koskea veteen. Järjestelmä poikkeaa monesta Keski-Euroopan maasta, jossa yksi lupa riittää, ja juuri tämä kaksiportaisuus aiheuttaa eniten sekaannusta saksalaisten, brittiläisten ja muiden ulkomaisten kalastusmatkailijoiden keskuudessa.
Kaksi lupaa, ei yhtä
Suomen kalastuslaki 379/2015 rakentuu kahden erillisen luvan varaan. Ensimmäinen on valtion kalastonhoitomaksu, joka koskee kaikkia 18–69-vuotiaita vieheellä kalastavia riippumatta kansalaisuudesta. Toinen on vesialueen omistajan lupa, joka vaihtelee järven, joen tai merialueen mukaan.
Moni ulkomainen kalastaja olettaa, että valtion maksu kattaa koko Suomen vedet. Näin ei ole – se antaa oikeuden vieheeseen, muttei kerro mitään siitä, kenen vedessä saa kalastaa. Tämä on yleisin väärinkäsitys, ja siitä syntyy myös eniten valvontatilanteita kesäisin Saimaalla ja Lapin joilla.
Valtion kalastonhoitomaksu – ensimmäinen askel
Kalastonhoitomaksu maksetaan verkossa osoitteessa eraluvat.fi, ja maksu onnistuu ulkomaisella pankki- tai luottokortilla ilman suomalaista henkilötunnusta. Vaihtoehtoja on kolme: vuosimaksu noin 39 euroa, viikkomaksu noin 16 euroa ja vuorokausimaksu noin 6 euroa. Lyhytaikaiselle kalastusmatkalle vuorokausi- tai viikkomaksu riittää useimmiten hyvin.
Maksu koskee kaikkea onkimista lukuun ottamatta tavallista ongintaa ja pilkkimistä yhdellä vavalla ilman viehettä – nämä ovat maksuttomia jokaiselle. Sen sijaan uistelu, perhokalastus, virvelöinti ja jigikalastus vaativat maksun. Alle 18-vuotiaat ja 70 vuotta täyttäneet on vapautettu maksusta, mutta eivät vesialueen omistajan luvasta.
Vesialueen lupa – se toinen, helposti unohtuva osa
Kun kalastonhoitomaksu on kunnossa, jäljellä on vielä lupa itse vesialueelle. Valtion omistamilla vesillä Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Pohjanmaalla luvan myöntää Metsähallitus, ja sen voi ostaa samasta eraluvat.fi-palvelusta. Yksityisillä ja kalastuskuntien hallinnoimilla vesillä – ja niitä on Suomessa valtaosa – lupa ostetaan suoraan kalastuskunnalta, osakaskunnalta tai paikalliselta kauppiaalta.
Tämä on se kohta, jossa ulkomainen matkailija useimmin törmää ongelmiin, koska tietoa ei löydy yhdestä keskitetystä paikasta. Käytännössä turvallisin tapa on tarkistaa lupatilanne etukäteen kohteen mukaan, ja aiheesta kannattaa lukea lisää artikkelista vesialueen lupa opastetulla retkellä – kuka hankkii.
Lohijoet ovat oma lukunsa
Tornionjoki, Simojoki, Teno ja Ounasjoki vetävät vuosittain satoja ulkomaisia perhokalastajia, erityisesti Saksasta ja Isosta-Britanniasta. Näillä joilla lupajärjestelmä on tiukempi kuin muualla: Tenojoella kalastus edellyttää oman lupansa, kalastuskiintiöt ja pyyntipäivät on rajattu, ja lohikannan tila voi muuttaa sääntöjä vuosittain. Tornionjoella lupa hankitaan usein Ruotsin ja Suomen yhteisen järjestelmän kautta, koska joki on rajajoki.
Näillä joilla ei kannata luottaa vanhaan tietoon netistä – kiintiöt ja rauhoitusajat päivittyvät, ja niiden rikkominen on rangaistava teko. Ajantasaiset kausitiedot ja kiintiöt on koottu artikkeliin lohenkalastus pohjoisen joilla – kausi ja kiintiöt.
Ahvenanmaa toimii omilla säännöillä
Ahvenanmaalla ei käytetä valtion kalastonhoitomaksua lainkaan – maakunnalla on oma itsehallinnollinen lupajärjestelmänsä. Meri- ja järvikalastukseen tarvitaan Ahvenanmaan maakuntahallituksen myöntämä lupa, ja käytännöt poikkeavat mantereen järjestelmästä sen verran, että moni kokenutkin suomalainen kalastaja joutuu tarkistamaan säännöt erikseen ennen retkeä. Ulkomaiselle matkailijalle tämä kannattaa mainita etukäteen, ettei Ahvenanmaan retkeä suunnitella samoilla oletuksilla kuin Saimaan tai Päijänteen retkeä.
Kalastusopaspalvelu hoitaa luvat käytännössä valmiiksi
Suurin osa ulkomaisista kalastusmatkailijoista päätyy varaamaan opastetun retken, ja siihen on hyvä syy: kalastusopaspalvelu sisällyttää sekä kalastonhoitomaksun että vesialueen luvan hintaan lähes poikkeuksetta. Puolipäivän opastettu retki maksaa tyypillisesti 80–150 euroa henkilöltä, kokopäivän retki 150–300 euroa, ja viikonloppupaketti majoituksineen 400–1000 euroa henkilöltä. Kansainvälisesti tunnetuille lohijoille suuntautuva viikon kokonaispaketti oppaineen, majoituksineen ja luvineen liikkuu 1500–5000 euron välillä.
Tämä ei tarkoita, että opas olisi ainoa vaihtoehto – pelkän veneen tai kalastuspaikan vuokraaminen on halvempi tapa, mutta silloin luvat jäävät asiakkaan omalle vastuulle. Eroa näiden kahden mallin välillä avataan tarkemmin artikkelissa kalastusretken valinta – näin löydät sopivan oppaan.
Yleisimmät virheet ulkomaalaisten kalastusluvissa
Kolme virhettä toistuu vuodesta toiseen. Ensimmäinen on se, että kalastonhoitomaksu ostetaan, mutta vesialueen lupa unohtuu kokonaan – varsinkin kun matkailija vertaa Suomea maihin, joissa yksi lupa riittää kaikkialle. Toinen on lupien ostaminen liian myöhään, jolloin lohijoen kiintiöpaikat tai suositun kohteen luvat ovat jo loppuneet parhaalta viikolta. Kolmas on minimimittojen ja rauhoitusaikojen sivuuttaminen: esimerkiksi kudulle nousevan taimenen tai lohen pyytäminen väärään aikaan ei ole pelkkä tapaetiketin rikkomus, vaan rangaistava teko kalastuslain nojalla.
Usein kysyttyä
Tarvitseeko ulkomaalainen aina kalastonhoitomaksun?
Kyllä, jos kalastukseen käytetään viehettä eli uistinta, perhoa, jigiä tai vastaavaa ja kalastaja on 18–69-vuotias. Tavallinen onkiminen ja pilkkiminen yhdellä koukulla ovat maksuttomia kaikille iästä riippumatta.
Riittääkö valtion kalastonhoitomaksu yksinään Suomen vesillä kalastamiseen?
Ei riitä. Sen lisäksi tarvitaan lähes aina myös sen vesialueen omistajan tai haltijan lupa, jolla kalastetaan – tämä koskee sekä valtion vesiä että yksityisiä ja kalastuskuntien vesiä.
Kannattaako ulkomaisen matkailijan varata kalastus opastetulta retkeltä vai hankkia luvat itse?
Opastettu retki on huomattavasti yksinkertaisempi vaihtoehto, koska opas hoitaa luvat, tuntee paikalliset rauhoitusajat ja mittarajat sekä huolehtii vesiturvallisuudesta. Itsenäinen kalastus vaatii huolellista etukäteisselvitystä, erityisesti lohijoilla ja Ahvenanmaalla.
Yhteenveto
Ulkomaalaiselle kalastajalle Suomen lupajärjestelmä avautuu parhaiten kahden kysymyksen kautta: onko kalastonhoitomaksu maksettu, ja onko vesialueen lupa hankittu erikseen. Lohijoet, Ahvenanmaa ja valtion retkeilyalueet noudattavat lisäksi omia erityissääntöjään, joten lupatilanne kannattaa aina tarkistaa kohdekohtaisesti ennen matkaa. Opastettu kalastusretki poistaa suurimman osan tästä epävarmuudesta, koska luvat, paikallistuntemus ja turvallisuus kuuluvat pakettiin valmiiksi – jäljelle jää vain vavan heittäminen veteen.