
Kelkkakuljetus pilkkipaikalle on usein se osa talvista opasretkeä, joka ratkaisee, pääsetkö kalaan vai jäätkö kairaamaan rantaveden tyhjiä reikiä. Tämä artikkeli on tarkoitettu pilkkiretkeä varaavalle aloittelijalle, perhelomaa suunnittelevalle ja yritysryhmän järjestäjälle, joka haluaa tietää, mitä kelkkakyyti oikeasti sisältää, paljonko se maksaa ja mitä siinä pitää ottaa huomioon. Kun tiedät tämän etukäteen, osaat vertailla palveluita järkevästi ja vältät ikävät yllätykset jäällä.
Miksi kelkkakuljetus pilkkipaikalle kannattaa
Parhaat talvipaikat ovat harvoin rannan tuntumassa. Kuha ja siika viihtyvät keskitalvella usein 8-20 metrin syvyydessä, ja Inarin, Saimaan tai Oulujärven ulapalla sellaisiin syvänteisiin voi olla rannasta 3-10 kilometriä. Jalan tuo matka vie lumikelillä tunnista kahteen, ja suurin osa kalastusajasta kuluu kävelemiseen.
Kelkalla sama siirtymä hoituu 10-20 minuutissa. Opas voi lisäksi vaihtaa paikkaa kesken päivän, jos ahvenparvi ei liiku tai tuuli kääntyy. Juuri tämä liikkuvuus erottaa ohjatun pilkkiretken omatoimisesta jäälle lähdöstä.
Toinen hyöty on varusteiden kuljetus. Kairat, pilkkiahkiot, tuulensuojat, kaasulämmittimet, eväät ja kuumat juomat painavat helposti 30-50 kiloa ryhmää kohden. Reessä ne kulkevat, eikä kenenkään tarvitse vetää pulkkaa kilometrikaupalla.
Mitä kelkkakuljetus sisältää eri palveluissa
Palvelun sisältö vaihtelee paljon, ja siksi vertailu kannattaa tehdä huolella. Tyypillisesti vaihtoehtoja on kolme.
Matkustaminen reessä. Yleisin malli Etelä- ja Keski-Suomessa. Asiakkaat istuvat katetussa tai avoimessa kuljetusreessä, jota opas vetää moottorikelkalla. Reessä on istuimet ja jäykkä vetoaisa, ja kyydissä käytetään kypärää.
Asiakkaan oma kelkka. Lapissa, esimerkiksi Inarin, Sodankylän ja Rukan alueella, yhdistetään usein kelkkasafari ja pilkkiminen. Jokainen ajaa omaa kelkkaa oppaan perässä. Kuljettajan tulee olla vähintään 15-vuotias, ja kypärä on pakollinen kaikille kyydissä oleville.
Pelkkä varustekuljetus. Osa oppaista kuljettaa kelkalla vain tavarat ja leirin, ja asiakkaat kävelevät tai hiihtävät perässä. Tämä on tavallista lyhyillä matkoilla, ja hinta on yleensä edullisin.
Kokenut opas kertoo varausvaiheessa, kuinka pitkä siirtymä on, montako kertaa paikkaa vaihdetaan ja kuljetetaanko taukotupaa tai laavuvarustusta mukana. Jos tätä ei kerrota, kysy.
Hinnat ja paketit
Opastettu pilkkiretki kelkkakuljetuksineen maksaa puolelta päivältä tyypillisesti 80-150 €/hlö, ja hintaan kuuluvat yleensä välineet, syötit ja kuumat juomat. Koko päivän retki lounaineen asettuu 150-300 €/hlö väliin. Lapissa, missä asiakas ajaa omaa kelkkaa, hinta on usein 180-300 €/hlö, koska mukana on kelkan vuokra, polttoaine ja vakuutus.
Jos kelkkakyyti hinnoitellaan erikseen, se maksaa tavallisesti 20-60 €/hlö edestakaisin. Yritysryhmän 6-10 hengen pilkkipäivä kelkkakuljetuksella maksaa kokonaisuudessaan noin 600-1 500 €, riippuen siitä, kuuluuko ohjelmaan ruokailu kodassa tai lämmitetty jääteltta.
Vertaillessa kannattaa katsoa, mitä hintaan oikeasti kuuluu. Halvin tarjous ei ole halvin, jos kelkkakyyti, kypärät ja haalarit laskutetaan erikseen.
Turvallisuus kelkkakyydissä ja jäällä
Yleinen myytti kuuluu: ”jos jäällä näkyy kelkanjälkiä, jää kestää.” Se ei pidä paikkaansa. Vanha ura voi olla ajettu pakkasjaksolla, jonka jälkeen suvantokohdat, salmet ja virtapaikat ovat ehtineet heiketä. Saimaan salmissa ja jokisuistoissa jää voi olla ohutta koko talven. Ammattiopas mittaa jään paksuuden itse kairalla ja tuntee alueen virtapaikat, eikä luota muiden jälkiin.
Nyrkkisääntönä kelkkailuun tarvitaan vähintään 15-20 cm teräsjäätä, ja kuormitetun reen kanssa enemmän. Kohvajää, eli lumen ja veden sekoituksesta jäätynyt kerros, kantaa vain noin puolet siitä mitä teräsjää. Tarkemmin jään arvioinnista ja turvavarusteista kerrotaan artikkelissa jään turvallisuus talvikalastuksessa.
Matkustajia kuljettavan reen nopeus on rajoitettu 20 km/h:iin. Hyvä opas ajaa vielä tätä hitaammin railojen, ahtojäiden ja lumen alle peittyneiden halkeamien vuoksi. Reessä istutaan, ei seistä, eikä kädellä tueta aisaan.
Kelkkailuun liittyy myös päihdesääntely: rattijuopumuksen 0,5 promillen raja koskee moottorikelkan kuljettajaa samoin kuin autoilijaa. Hätätilanteessa jäällä soitetaan 112, ja kokenut opas on etukäteen tallentanut pilkkipaikan koordinaatit puhelimeen tai GPS-laitteeseen.
Kalastusluvat pilkkiretkellä
Pilkkiminen on Suomessa yleiskalastusoikeus kalastuslain 379/2015 mukaan. Se tarkoittaa, että pilkkiminen ei vaadi valtion kalastonhoitomaksua eikä vesialueen omistajan lupaa. Poikkeuksia kuitenkin on. Pilkkiminen on kielletty koski- ja virta-alueilla sekä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen vaellusreiteillä, ja osalla vesialueista on paikallisia rajoituksia.
Jos opas käyttää jäältä vetouistelua tai muita viehekalastusmenetelmiä, tarvitaan kalastonhoitomaksu 18-69-vuotiailta ja lisäksi vesialueen lupa. Alamitat ja rauhoitusajat koskevat myös talvella, esimerkiksi kuhan alamitta. Hyvä opaspalvelu kertoo nämä asiakkaalle etukäteen, ja tarvittavat luvat sisältyvät yleensä retken hintaan.
Yleisimmät virheet kelkkaretkellä
Ensimmäinen virhe on pukeutuminen pelkästään pilkkimistä varten. Kelkkakyydissä ilmavirta jäähdyttää huomattavasti, ja 15 asteen pakkanen tuntuu 20 km/h vauhdissa selvästi kylmemmältä. Kasvot, ranteet ja nilkat jäätyvät ensimmäisenä. Monet palvelut lainaavat kelkkahaalarin ja kypärän, mutta alla tarvitaan villakerrastoa ja kunnon jalkineet, joista kerrotaan artikkelissa talvikalastuksen pukeutuminen.
Toinen virhe on se, ettei omista varusteista kerrota etukäteen. Jos tuot oman kelkkareen, kaasulämmittimen tai kolme pilkkivapaa, kerro siitä oppaalle. Reen tila on rajallinen, ja 8 hengen ryhmän kanssa jokainen ylimääräinen laukku voi tarkoittaa yhtä ylimääräistä kuljetusta.
Kolmas virhe koskee lapsia. Kaikki palvelut eivät ota alle 7-vuotiaita kelkkareen kyytiin, ja pienet lapset kylmettyvät kyydissä nopeimmin. Kysy ikärajat ja lasten kypäräkoot ennen varausta, ja varaa mukaan pulkka tai lämpöpussi, jos siirtymä on pitkä.
Kenelle kelkkakyyti sopii ja kenelle ei
Kelkkakuljetus on lähes välttämätön, kun tavoitteena on syvänteiden kuha, siika tai Inarin harjus ja nieriä. Se sopii myös ryhmille, joissa on liikuntarajoitteisia tai vanhempia osallistujia.
Kaikkiin tilanteisiin se ei ole tarpeen. Alkutalvella, kun ahven syö matalikoilla 2-5 metrin syvyydessä, paras paikka voi olla 300 metrin päässä rannasta. Silloin kävellen pääsee yhtä hyvin, ja säästöä voi tulla 30-50 €/hlö. Keväällä, maalis-huhtikuussa, kelkkailu voi olla mahdotonta, jos jää on haurastunut ja lumi sohjoutunut. Tällöin vastuullinen opas siirtää retken tai vaihtaa kohdetta. Vaihtoehtoja ja kohteita esitellään tarkemmin artikkelissa pilkkiretki oppaan kanssa.
Ilmastonmuutos näkyy jo: Etelä-Suomessa ja rannikolla turvallisen jään kausi on lyhentynyt, ja kelkkakelpoisia viikkoja voi olla vain 4-8 vuodessa. Pohjois-Suomessa kausi kestää yleensä joulukuulta huhtikuuhun.
UKK
Tarvitsenko ajokortin, jos ajan itse moottorikelkkaa opastetulla retkellä?
Moottorikelkan kuljettamiseen ei vaadita ajokorttia, mutta kuljettajan on oltava vähintään 15-vuotias. Monet safariyritykset edellyttävät kuitenkin auton ajokorttia vakuutusehtojensa vuoksi, joten tarkista asia palveluntarjoajalta.
Sisältyykö kelkkakuljetus aina pilkkiretken hintaan?
Ei aina. Useimmissa kokonaispaketeissa kyyti kuuluu hintaan, mutta osa oppaista laskuttaa sen erikseen, tavallisesti 20-60 €/hlö. Pyydä kirjallinen kuvaus siitä, mitä hinta sisältää.
Tarvitaanko pilkkimiseen kalastuslupa?
Pilkkiminen on yleiskalastusoikeus, eikä siihen tarvita kalastonhoitomaksua tai vesialueen lupaa. Poikkeuksia ovat koski- ja virta-alueet, lohi- ja siikapitoisten vesistöjen vaellusreitit sekä paikalliset kiellot. Jos retkellä käytetään viehekalastusta, tarvitaan luvat.
Ennen kuin varaat kelkkaretken
Hyvä kelkkakuljetus pilkkipaikalle on huomaamaton: siirtymät sujuvat, varusteet kulkevat mukana ja kalaan päästään nopeasti. Kysy varatessa siirtymän pituus, kuljetustapa, ikärajat, lainavarusteet ja se, mitä tapahtuu, jos jää ei ole turvallinen. Kun vastaukset ovat selkeät, opas on todennäköisesti tehnyt tätä työtä pitkään.