Meritaimenen kalastus joessa on yksi Suomen vaativimmista kalastusmuodoista, ja usein ensimmäinen kysymys on, millä tekniikalla kala saadaan ylipäätään ottamaan ja millaiset luvat koskelle tarvitaan. Tämä artikkeli on tarkoitettu kalastajalle, joka on uistellut järvellä tai heittänyt rannalta, mutta haluaa nyt kokeilla jokeen nousevaa meritaimenta. Lopussa tiedät, mitä välineitä tarvitset, milloin kannattaa lähteä ja miten lupa-asiat hoidetaan oikein.
Miksi jokeen noussut meritaimen on oma lajinsa
Meritaimen kasvaa meressä ja nousee jokeen kudulle. Suomenlahden ja Pohjanlahden jokiin kala nousee pääasiassa loppukesästä syksyyn, ja osa kaloista viettää joessa myös talven ja laskeutuu mereen keväällä.
Joessa meritaimen käyttäytyy eri tavalla kuin meressä. Se asettuu suvantojen ja virtapaikkojen rajalle, kivien taakse ja syviin montuihin. Se ei liiku paljon, joten kalastaja menee kalan luo eikä odota kalaa luokseen.
Luonnonvaraiset meritaimenkannat ovat Suomessa uhanalaisia. Siksi joen meritaimenen kalastusta säädellään tiukemmin kuin juuri mitään muuta vapaa-ajankalastusta, ja säännöt vaihtelevat joesta toiseen.
Myytti: nousukala syö kaikkea mitä eteen tulee
Moni olettaa, että mereltä palannut iso taimen on nälkäinen ja hyökkää jokaisen vieheen kimppuun. Asia on päinvastoin. Kudulle nouseva meritaimen syö joessa hyvin vähän, ja sen ottihin vaikuttavat ärsytys, reviirikäyttäytyminen ja refleksi.
Tästä syystä samaa monttua saatetaan heittää tunti ilman tärppiä. Sitten viehe tai perho vaihdetaan, ja kala ottaa ensimmäisellä heitolla. Kokenut koskikalastaja vaihtaa väriä, kokoa ja syvyyttä paljon useammin kuin järvikalastaja.
Meritaimenen kalastus joessa: toimivat tekniikat
Perhokalastus on monissa etelän meritaimenjoissa yleisin tapa. Pienemmissä joissa, kuten Siuntionjoella tai Porvoonjoella, riittää yhdenkäden vapa luokassa 6-8. Leveämmissä paikoissa ja Vantaanjoen alaosan koskilla moni käyttää switch- tai kaksikätistä vapaa. Syksyn kylmässä vedessä toimivat uppoavat tai uppokärkiset siimat ja streamerit, joilla perho saadaan kalan eteen hitaasti ja syvältä.
Virvelikalastus on aloittelijalle helpompi tapa päästä alkuun. Toimivia vieheitä ovat 10-20 gramman lusikat, kuten Abu Toby, sekä uppoavat vaaput. Ammattilainen heittää vinosti alavirtaan ja antaa virran kuljettaa viehettä kaarena, jolloin viehe ohittaa kalan hitaasti eikä vain vilahda ohi.
Joskus perinteinen ohje ei pidä paikkaansa. Kirkkaassa ja matalassa syysvedessä iso ja kirkas viehe voi pelästyttää koko montun. Tummalla vedellä tai sameassa tulvavedessä taas oranssi tai musta perho näkyy kalalle paremmin kuin luonnollinen sävy.
Ajoitus ratkaisee usein enemmän kuin välineet. Vedenpinnan nousu sateen jälkeen saa kalat liikkeelle, ja aamuhämärä sekä illan viimeiset tunnit ovat yleensä parhaita hetkiä. Kirkkaana keskipäivänä matalassa vedessä kalastaminen on yleensä turhaa.
Luvat ja säännöt koskella
Kalastuslaki 379/2015 edellyttää 18-69-vuotiaalta viehekalastajalta valtion kalastonhoitomaksua. Vuosimaksu on viime vuosina ollut noin 50 €, ja lyhyemmille jaksoille on omat hintansa. Alle 18-vuotiaat ja 70 vuotta täyttäneet on vapautettu maksusta, mutta he tarvitsevat silti vesialueen omistajan luvan.
Koskilla kalastonhoitomaksu ei riitä. Lisäksi tarvitaan aina kohdekohtainen lupa. Vantaanjoella, Mustionjoella, Kymijoella ja Lapväärtinjoella on omat koskikalastuslupansa, joita myydään vuorokausi-, viikko- tai kausilupina. Vuorokausilupa maksaa kohteesta riippuen tyypillisesti 10-40 €. Pohjoisen valtion vesillä luvat myy Metsähallitus. Simojoen ja Tornionjoen lupakäytännöt on käyty läpi tarkemmin artikkelissa lohenkalastus pohjoisen joilla.
Tärkein sääntö koskee rasvaevää. Merialueella ja mereen laskevissa joissa luonnonvarainen eli rasvaevällinen meritaimen on vapautettava. Saaliiksi saa ottaa vain istutetun kalan, jonka rasvaevä on leikattu, ja silloinkin vain jos se täyttää alamitan. Alamitta, kalastusalueen rauhoitusajat ja syksyn kutuaikaan liittyvät pyyntikiellot vaihtelevat alueittain. Tarkista ne ennen jokaista retkeä Kalastusrajoitus.fi-palvelusta tai artikkelista rauhoitusajat ja alamitat. Rikkominen on rangaistava teko, eikä tietämättömyys suojaa.
Opastetuissa koskikalastusretkissä vesialueen lupa sisältyy usein hintaan. Kalastonhoitomaksu on kuitenkin henkilökohtainen, joten varmista oppaalta etukäteen, kumpi lupa on hoidettu.
Vapautus niin, että kala oikeasti selviää
Catch and release toimii vain, jos se tehdään oikein. Väsytä kala reippaasti, koska pitkä väsytys kuluttaa sen voimat. Pidä kala vedessä, käytä kumista haavia ja irrota koukku pihdeillä. Väkäsetön tai painettu väkänen helpottaa irrotusta huomattavasti.
Elvytä kalaa pitämällä sitä pää ylävirtaan rauhallisessa virrassa, kunnes se lähtee omin voimin. Valokuva otetaan kalan ollessa vedessä tai korkeintaan muutaman sekunnin ajan veden yläpuolella. Kuivilla käsillä tai kivikolle nostettu meritaimen menettää suojaavaa limaansa ja voi kuolla myöhemmin, vaikka se uisi pois.
Yleisimmät virheet joella
Samat virheet toistuvat koskilla vuodesta toiseen:
– Kalastetaan liian pinnassa, vaikka syksyn kylmässä vedessä kala on pohjan tuntumassa.
– Kahlataan suoraan parhaan montun päälle ja säikytetään kala ennen ensimmäistä heittoa.
– Oletetaan, että kalastonhoitomaksu riittää koskelle, ja kalastetaan ilman kohdeluvan ostamista.
– Tunnistetaan rasvaevä väärin. Rasvaevällinen kala otetaan saaliiksi, vaikka se olisi pitänyt vapauttaa.
– Kahlataan ilman kahluuvyötä ja kahlaussauvaa nopeasti nousevassa syysvedessä.
Viimeinen kohta on vakavin. Kahluuhousut täyttyvät nopeasti, jos niiden päällä ei ole tiukkaa vyötä. Lue ennen ensimmäistä syysretkeä koskikalastuksen turvallisuus. Jos kalastat veneestä jokisuulla, pidä pelastusliivi päällä. Hätätilanteessa soita 112.
Esimerkki: ensimmäinen syysretki Vantaanjoelle
Tyypillinen ensikertalainen on helsinkiläinen virvelikalastaja, joka on kalastanut ahventa ja haukea vuosia. Hän ostaa koskiluvan, menee lokakuun lauantaiaamuna Vanhankaupunginkoskelle ja huomaa, että rannalla on jo kymmenen kalastajaa. Hän heittää kolme tuntia samalla lusikalla samasta kohdasta. Kalaa ei tule.
Opastetulla puolipäiväretkellä, joka maksaa noin 80-150 €/hlö, opas näyttäisi ensin, missä kohdissa kala lepää. Sen jälkeen hän säätäisi vieheen painon niin, että viehe kulkee pohjan tuntumassa, ja opettaisi rasvaevän tunnistamisen. Usein jo yksi opastettu retki lyhentää omin päin tapahtuvaa opettelua kokonaisen kauden verran.
UKK
Tarvitseeko alle 18-vuotias luvan meritaimenen kalastukseen joessa?
Alle 18-vuotias ei maksa kalastonhoitomaksua. Koskilla tarvitaan silti lähes aina vesialueen omistajan tai lupa-alueen myöntämä kohdelupa. Tarkista lupa kohteen myyntipaikasta.
Saako joesta pyydetyn meritaimenen ottaa saaliiksi?
Saaliiksi saa ottaa vain istutetun meritaimenen, jonka rasvaevä on leikattu ja joka täyttää alueen alamitan. Rasvaevällinen eli luonnonvarainen meritaimen on vapautettava. Rauhoitusajat ja paikalliset rajoitukset on tarkistettava kohteittain.
Kumpi sopii aloittelijalle paremmin, perho vai virveli?
Virveli on helpompi oppia, ja sillä pääsee nopeasti kalastamaan oikealla syvyydellä. Perhokalastus on monissa etelän joissa tehokas ja suosittu tapa, mutta heittotekniikan oppiminen vie aikaa. Ohjattu retki nopeuttaa oppimista kummassakin.
Yhteenveto: näin pääset alkuun
Hoida ensin kalastonhoitomaksu ja kohdekohtainen koskilupa. Tarkista sen jälkeen alamitta ja rauhoitusajat. Kalasta syvällä ja hitaasti, vaihda viehettä rohkeasti ja käytä aamu- ja iltahämärä tehokkaasti. Vapauta jokainen rasvaevällinen kala niin, että se selviää.
Joessa meritaimen on harvinainen saalis, ja juuri siksi ensimmäinen kala jää mieleen. Moni lähtee ensimmäisille kerroille oppaan kanssa, koska joen lukeminen on taito, jota ei opi kirjasta.