Perhovalinta vuodenajan mukaan on asia, jossa moni aloitteleva ja vähän kokeneempikin perhokalastaja hukkaa parhaat tuntinsa joella. Kun perhorasia on täynnä kaunista sidontaa, mutta harjus ei nouse eikä taimen ota, syy on harvoin vavassa tai heittotekniikassa. Useimmiten kala syö sillä hetkellä jotain aivan muuta kuin sitä, mitä siimanpäässä tarjotaan. Tämä artikkeli käy läpi, miten opas valitsee perhon keväästä myöhäissyksyyn ja miksi valinta muuttuu viikoittain.
Miksi vuodenaika ratkaisee enemmän kuin perhon väri
Kalan ravinto vaihtelee veden lämpötilan mukaan. Kun vesi on alle 6-8 astetta, hyönteisiä kuoriutuu vähän ja kala hakee ravintonsa pohjan tuntumasta. Lämpimässä kesävedessä taas pinta elää illasta toiseen.
Suomessa erot ovat suuria myös alueittain. Kymijoella kevät voi olla kolme viikkoa edellä Kuusamon koskia, ja Tenolla kesäkuun alussa vesi on vielä sulamisvesien takia kylmää ja korkeaa. Kokenut opas katsoo siksi ensin veden lämpötilaa ja pinnankorkeutta, vasta sen jälkeen kalenteria.
Yleinen myytti on, että perhon väri ratkaisee kaiken. Värillä on merkitystä lähinnä sameassa vedessä ja streamereissa. Hyönteisjäljitelmissä koko, siluetti ja uintisyvyys ovat selvästi tärkeämpiä. Oikean värinen mutta kaksi kokoa liian iso kuivaperho jää harjukselta useimmiten ottamatta.
Kevät: pohjan tuntumassa ja raskailla perhoilla
Toukokuussa ja kesäkuun alussa vesi on kylmää ja virtaukset kovia. Tässä vaiheessa toimivat painotetut nymfit ja streamerit. Eteläisillä koskilla, kuten Kymijoella ja Kokemäenjoella, taimen ja kirjolohi ottavat hyvin tummaa Woolly Buggeria tai Zonkeria koossa #6-#10. Nymfeistä varmoja ovat kivikorentoa jäljittelevät mallit ja tungsten-päiset Pheasant Tail -tyyppiset perhot.
Keväällä kannattaa myös muistaa, että harjus kutee monilla vesillä touko-kesäkuussa. Monilla kohteilla on omia rajoituksiaan, joten rauhoitusajat ja alamitat on syytä tarkistaa ennen ensimmäistä heittoa.
Poikkeus: aurinkoisena toukokuun iltapäivänä, kun vesi lämpenee muutaman asteen, pinnalla voi näkyä ensimmäisiä surviaiskuoriutumia. Silloin pieni harmaa kuivaperho koossa #16-#18 voi yllättää.
Alkukesä ja keskikesä: kuoriutumisten aika
Kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun on perhokalastajan huippukautta. Päiväkorennot ja vesiperhoset kuoriutuvat runsaasti, ja harjus ja taimen nousevat pintaan erityisesti iltaisin.
Opas lukee tilanteen seuraamalla, mitä ilmassa ja vedenpinnalla on. Jos rantapensaissa lepää vesiperhosia, Elk Hair Caddis koossa #12-#14 on hyvä lähtökohta. Kun kala nousee rauhallisesti ja tasaisesti, Klinkhamer tai CDC-perho pinnan alle roikkuvana toimii usein paremmin kuin korkealla kelluva perho. Kuusamon koskilla ja Lapin harjusjoilla moni opas aloittaa juuri Klinkhamerilla.
Keskipäivän kirkkaassa auringossa pinta hiljenee. Silloin kannattaa vaihtaa pieneen nymfiin tai märkäperhoon ja kalastaa virtakuopat syvemmältä. Kahlatessa voimakkaassa virrassa varusteiden ja tekniikan merkitys korostuu, ja kahluusauvaa käyttävä kalastaja liikkuu turvallisemmin kivikossa.
Loppukesä: maahyönteiset ja hauki
Elokuussa kuoriutumiset vähenevät, mutta tuuli kuljettaa veteen muurahaisia, heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia. Musta muurahaisperho koossa #14-#16 on monen oppaan rasiassa elokuun varmin perho, etenkin tuulisina päivinä rantavirroissa.
Järvillä ja saaristossa loppukesä on myös hyvää aikaa hauen perhokalastukselle. Iso, 15-20 cm pitkä streameri koukussa 2/0-4/0 ja teräs- tai paksu fluorohiiliperuke ovat perusvarusteet. Saaristomerellä ja Saimaan matalikoilla haukea kalastetaan perholla ruovikon reunoista ja vesikasvustojen yltä.
Syksy: kala syö ennen talvea, mutta rauhoitukset rajaavat
Syyskuu on harjuksen parasta aikaa monilla pohjoisen joilla. Kala syö aggressiivisesti ennen talvea, ja lämpimänä päivänä kuivaperho toimii vielä hyvin. Viileämpinä aamuina pieni, painotettu nymfi on varmempi valinta.
Taimen ja lohi kutevat syksyllä, ja monilla virtavesillä ne ovat rauhoitettuja tyypillisesti syyskuusta marraskuuhun. Rauhoitusajat vaihtelevat alueittain, ja eväleikkaamaton eli rasvaevällinen taimen on monilla alueilla vapautettava kaikkina vuodenaikoina. Opastetulla retkellä opas tuntee kohteen säännöt, mutta omatoimisesti kalastavan pitää selvittää ne itse ELY-keskuksen, kalastusalueen tai luvanmyyjän tiedoista.
Rannikolla myöhäissyksy on meritaimenen perhokalastuksen aikaa. Suomenlahden ja Saaristomeren rannoilla kalastetaan katkarapu- ja tokkojäljitelmillä sekä tummilla streamereilla. Joki- ja puronsuistoissa on usein omia rajoituksia, jotka on tarkistettava etukäteen.
Yleisimmät virheet perhovalinnassa
Ensimmäinen virhe on liian iso perho. Kun harjus nousee mutta ei tartu, perhoa kannattaa pienentää 1-2 kokoa ennen kuin vaihtaa mallia tai väriä.
Toinen virhe on pitäytyä pintaperhossa, vaikka kala ei nouse. Jos pinnassa ei näy liikettä 20-30 minuuttiin, kala syö todennäköisesti pinnan alla. Vaihto nymfiin tai märkäperhoon kertoo nopeasti, onko kalaa paikalla.
Kolmas virhe on kopioida kesän perhorasia suoraan syksyyn. Syyskuun harjus ei välttämättä reagoi heinäkuun vesiperhosjäljitelmään, koska ravinto on vaihtunut. Oppaan kanssa kalastaessa tämän näkee konkreettisesti: hän vaihtaa perhoa usein jo tunnin välein, jos olosuhteet muuttuvat.
Näin opas rakentaa perhorasian kauden mukaan
Ammattilainen ei kanna mukanaan sataa mallia, vaan harkitun valikoiman joka kattaa eri syvyydet. Toimiva perusrasia yhdelle kaudelle sisältää:
Streamerit: Woolly Bugger ja Zonker mustana ja oliivina, koot #6-#10.
Nymfit: Pheasant Tail ja kivikorentonymfi tungsten-päällä, koot #10-#16.
Kuivaperhot: Elk Hair Caddis, Klinkhamer ja CDC-perho, koot #12-#18.
Maahyönteiset: muurahainen ja heinäsirkka, koot #10-#16.
Hauki: 2-3 isoa streameria ja teräsperukkeet.
Valmiiden perhojen hinta kalastusliikkeessä on noin 2-5 € kappaleelta, joten 40-60 perhon perusrasia maksaa noin 100-250 €. Perhot ja välineet ostetaan kalastusliikkeistä. Opastetulla retkellä opas tuo yleensä kohteeseen sopivat perhot mukanaan, ja puolipäiväretki maksaa tyypillisesti 80-150 €/hlö luvan ja välineiden kanssa, koko päivä 150-300 €/hlö.
Jos laji on uusi, perhokalastuksen aloitus opastetulla retkellä lyhentää oppimiskäyrää huomattavasti, koska opas näyttää kohteessa, miksi tietty perho toimii juuri sillä viikolla.
UKK
Mikä on paras yleisperho, jos saa valita vain yhden?
Monella Suomen virtavedellä tummaa Woolly Buggeria koossa #8-#10 pidetään yhtenä monipuolisimmista perhoista, koska sitä voi kalastaa eri syvyyksillä ja se kelpaa taimenelle, kirjolohelle ja harjukselle. Pintakalastuksessa vastaava yleisperho on Elk Hair Caddis.
Tarvitaanko perhokalastukseen kalastuslupa?
Kyllä. Perhokalastus on viehekalastusta, joten 18-69-vuotiaat maksavat valtion kalastonhoitomaksun, ja lisäksi tarvitaan vesialueen omistajan lupa, esimerkiksi Metsähallituksen tai kalastuskunnan lupa. Ahvenanmaalla on oma lupajärjestelmänsä. Opastetuilla retkillä lupa sisältyy usein hintaan, mutta se kannattaa varmistaa varauksen yhteydessä.
Toimiiko kuivaperho syksyllä?
Toimii, erityisesti harjukselle lämpiminä syyskuun päivinä. Kun vesi viilenee alle 8 asteen, pinnan alla kalastetut nymfit ovat kuitenkin yleensä tehokkaampia.
Perhovalinta seuraa vettä, ei kalenteria
Kauden mukaan valittu perho perustuu kolmeen asiaan: veden lämpötilaan, siihen mitä kala juuri nyt syö, ja kohteen sääntöihin. Kevät on raskaiden perhojen aikaa, alkukesä kuoriutumisten, loppukesä maahyönteisten ja syksy pienten nymfien ja tarkan sääntötuntemuksen aikaa. Kalenterin parhaat viikot lajeittain löytyvät artikkelista kalastuskausi Suomessa lajeittain.
Vapautettavaa kalaa käsitellään märin käsin ja pidetään vedessä mahdollisimman paljon. Väsytys tehdään nopeasti, ja väkäsetön koukku helpottaa vapauttamista. Pelastusliivi kuuluu päälle aina veneessä ja voimakkaassa virrassa kahlatessa. Jos vedellä sattuu hätätilanne, soita 112.