Sään vaikutus saaliiseen ratkaisee monen kalastusretken lopputuloksen jo ennen kuin vene on vesillä. Ilmanpaine ja tuuli ovat ne kaksi tekijää, joista kalastajat väittelevät eniten. Ne kannattaa ymmärtää, jos olet varannut opastetun retken tai suunnittelet viikonloppua Saimaalle tai Päijänteelle. Tästä artikkelista näet, miten sää oikeasti vaikuttaa kalojen syöntiin, mitkä uskomukset eivät pidä paikkaansa ja miten retken voi sovittaa ennusteeseen.
Ilmanpaine ja kalan käyttäytyminen
Normaali ilmanpaine on noin 1 013 hPa. Matalapaineen keskuksessa lukema voi pudota alle 980 hPa:n, ja voimakas korkeapaine nousee yli 1 030 hPa:n. Sääkokonaisuuden vaihtuessa paine muuttuu tyypillisesti 10-25 hPa vuorokaudessa.
Kokenut kalastusopas katsoo ennusteesta ensin paineen suunnan eikä sen hetkistä lukemaa. Laskeva paine ennen rintaman tuloa merkitsee usein vilkasta syöntiä. Hauki ja ahven saalistavat aktiivisesti, ja kuha voi nousta ruokailemaan tavallista matalammalle. Kun rintama on mennyt ohi ja paine nousee nopeasti kirkkaan ja kylmän sään mukana, syönti hiljenee usein 1-2 vuorokaudeksi.
Vakaa paine, jota on kestänyt 3-4 päivää, on kalastajan kannalta yleensä helpoin tilanne. Kalat ovat silloin asettuneet tuttuihin rytmeihinsä, ja kuvio löytyy kerran löydettynä uudelleen samoilta paikoilta.
Myytti: kala tuntee ilmanpaineen uimarakossaan
Yleinen selitys on, että kalat reagoivat paineeseen uimarakon kautta. Laskelma ei tue väitettä sellaisenaan. Kun kala laskeutuu metrin syvemmälle, siihen kohdistuva paine kasvaa noin 100 hPa:lla. Se on moninkertaisesti enemmän kuin koko sääkokonaisuuden aiheuttama muutos. Kuha, joka liikkuu illan aikana 8 metristä 3 metriin, kokee siis paljon suurempia paineen vaihteluita kuin yksikään matalapaine voisi aiheuttaa.
Todennäköisempi selitys on, että ilmanpaine kulkee käsi kädessä muiden tekijöiden kanssa. Laskevaan paineeseen liittyvät pilvisyys, himmeä valo, tuulen voimistuminen ja planktonin liikkeet. Nousevan paineen mukana tulevat kirkas taivas, voimakas valo ja usein viilenevä vesi. Kala reagoi juuri näihin. Kalastajalle ero on käytännöllinen: barometrin seuraaminen ei kerro mitään, ellei samalla seuraa valoa, tuulta ja veden lämpötilaa.
Tuulen suunta ja voimakkuus järvellä
Tuuli on kalastajalle paineeseen verrattuna paljon suorempi tekijä. Se kuljettaa lämmintä pintavettä, planktonia ja pikkukalaa tuulenpuoleiselle rannalle, eli sille rannalle, jota tuuli puhaltaa kohti. Muikku- ja kuoreparvet seuraavat ravintoa, ja kuha, hauki ja järvitaimen seuraavat parvia.
Hauen uistelussa muutaman päivän puhaltanut kohtalainen tuuli, 4-7 m/s, on usein parasta, mitä matalikoille voi toivoa. Aallokko hajottaa valon, ja vedenalaiset kivikot ja kaislikon reunat muuttuvat saalistusalueiksi. Peilityynellä ja aurinkoisella säällä sama ranta voi olla täysin tyhjä, koska hauki on vetäytynyt syvempään veteen. Matalikoiden vieheistä ja vetonopeudesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa hauen uistelu matalikoilla.
Poikkeuksiakin on. Ahven syö kirkkaalla ja tyynellä kesäpäivällä usein hyvin, varsinkin pienissä ja tummavetisissä järvissä. Puulan ja Päijänteen kaltaisilla isoilla selillä yli 10 m/s tuuli tekee vetouistelusta raskasta ja vaarallista, vaikka kalat söisivätkin. Silloin ammattilainen siirtyy tuulensuojaisille lahdille eikä yritä taistella aallokkoa vastaan.
Merellä tuuli muuttaa koko veden
Saaristomerellä, Suomenlahdella ja Perämerellä tuuli vaikuttaa paljon muuhunkin kuin aallokkoon. Lounaistuuli nostaa vedenpintaa Suomenlahden pohjukassa, ja voimakas pohjoistuuli voi laskea sitä kymmeniä senttejä. Matalat lahdet, joissa kalaa riitti vielä eilen, voivat tyhjentyä vuorokaudessa.
Pidempään puhaltava länsi- tai lounaistuuli voi aiheuttaa Suomenlahden pohjoisrannikolla kumpuamista, jolloin kylmää pohjavettä nousee pintaan. Pintaveden lämpötila voi pudota heinäkuussa 18 asteesta 8-10 asteeseen jopa päivässä, ja kuha ja hauki lakkaavat syömästä tai siirtyvät muualle. Meritaimenkalastajalle sama ilmiö voi taas tuoda kaloja lähemmäs rantaa. Kalastajan kannattaa siksi tarkistaa ennen lähtöä myös meriveden lämpötila, ei pelkkää tuuliennustetta. Retken suunnittelusta ja merisään lukemisesta kerrotaan lisää artikkelissa merikalastusretki saaristossa.
Yleisimmät virheet säätä tulkitessa
Ensimmäinen virhe on perua retki pelkän matalapaineen takia. Sateinen ja pilvinen päivä laskevan paineen aikaan on monella järvellä kuhan ja hauen parhaita. Kunnolliset sadevaatteet ratkaisevat enemmän kuin barometri.
Toinen virhe on kalastaa tuulen alapuolista suojarantaa vain siksi, että siellä on mukavampaa. Tyynessä vedessä veneen hallinta on helppoa, mutta kalat ovat usein tuulen puolella. Kokenut opas kalastaa tuulisen rannan sen verran kuin turvallisuus sallii ja hakee suojaa vasta sitten.
Kolmas virhe on unohtaa tuulen kesto. Ensimmäisen tuulipäivän aikana vesi on vasta sekoittumassa. Kalat asettuvat uuteen kuvioon yleensä toisena tai kolmantena päivänä. Jos tuulen suunta kääntyy kesken retken, eilinen hyvä paikka ei välttämättä toimi enää.
Turvallisuusraja ennen saalista
Avoimella selällä tai merellä 5-6 metrin avoveneelle 8-10 m/s on jo raja, jossa kokenut opas harkitsee reittiä uudelleen. Pelastusliivi kuuluu kaikille ja on pakollinen alle 15-vuotiaille. Veneen ohjaajaa koskee sama 0,5 promillen raja kuin tieliikenteessä. Kun vedellä sattuu hätätilanne, numero on 112.
Opastettu kalastusretki tuo tähän selvän edun. Opas tuntee vesialueen suojaiset kohdat, osaa vaihtaa kohdetta sään mukaan ja tekee lähtöpäätöksen omien kokemustensa pohjalta. Puolipäiväretki maksaa yleensä 80-150 €/hlö, ja hintaan sisältyy usein vesialueen kalastuslupa ja välineet. Tarkista silti etukäteen, kattaako hinta luvan. Valtion kalastonhoitomaksu koskee 18-69-vuotiaita, ja alamittoja ja rauhoitusaikoja noudatetaan säästä riippumatta. Kysy varatessasi myös, miten opas toimii myrskyvaroituksen aikaan: siirretäänkö retki vai palautetaanko maksu.
UKK: sää ja kalastus
Onko korkeapaine huono kalastussää?
Ei välttämättä. Vakaa korkeapaine, joka on kestänyt useamman päivän, on usein hyvä ja ennustettava kalastussää. Huonoin tilanne on yleensä heti kylmän rintaman jälkeen, kun paine nousee nopeasti ja taivas kirkastuu.
Mistä suunnasta tuulen pitää puhaltaa, jotta kala syö?
Yleispätevää ilmansuuntaa ei ole. Ratkaisevaa on, mitä tuuli tekee juuri sillä vesialueella: mihin se ajaa lämpimän pintaveden ja ravinnon, ja tuoko se merellä kylmää pohjavettä rannikolle. Kalasta tuulenpuoleista rantaa ja seuraa veden lämpötilaa.
Kannattaako kalastusretki siirtää huonon sääennusteen takia?
Sade ja pilvisyys eivät yleensä ole syy siirtää retkeä. Voimakas tuuli, ukkonen ja myrskyvaroitus ovat. Hyvä kalastusopas tekee päätöksen turvallisuuden perusteella ja ehdottaa tarvittaessa suojaisempaa kohdetta tai uutta päivää.
Lue säätä kokonaisuutena
Ilmanpaine on hyvä merkki siitä, mihin sää on menossa, mutta kalaan vaikuttavat varsinaisesti valo, veden lämpötila ja tuulen ajama ravinto. Seuraa paineen suuntaa, tuulen kestoa ja veden lämpötilaa yhdessä, niin osaat valita oikean rannan ja oikean syvyyden. Säätekijät vaihtelevat myös lajin ja vuodenajan mukaan, joten kannattaa lukea lisää eri lajien parhaista ajankohdista artikkelista kalastuskausi Suomessa. Kun tuuli yltyy liian kovaksi, rantaan jääminen on aina oikea ratkaisu.